Hanna Kosonen
Hanna Kosonen | |
---|---|
Kosonen maaliskuussa 2020 |
|
Suomen tiede- ja kulttuuriministeri | |
Edeltäjä | Annika Saarikko |
Seuraaja | Annika Saarikko |
Kansanedustaja | |
22.04.2015–
|
|
Ryhmä/puolue | Keskustan eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Kaakkois-Suomi |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 27. helmikuuta 1976 Savonlinna |
Asuinpaikka | Savonlinna |
Tiedot | |
Puolue | Keskusta |
Koulutus | Filosofian maisteri (2003) |
Tutkinnot | Jyväskylän yliopisto |
Aiheesta muualla | |
Kotisivu | |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Naisten hiihtosuunnistus | |||
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Krasnojarsk 2000 |
viesti | |
Pronssia | Krasnojarsk 2000 |
normaalimatka |
Hanna Leena[1] Kosonen (s. 27. helmikuuta 1976 Savonlinna[2]) on suomalainen keskustan kansanedustaja. Hän on ollut aiemmin maailmanmestaruustason hiihtosuunnistaja.[3] Hänet nimitettiin Rinteen hallituksen tiede- ja kulttuuriministeriksi 9. elokuuta 2019 Annika Saarikon äitiysloman ajaksi.[4] Hän toimi ministerinä 6. elokuuta 2020 asti.[2]
Koulutus ja ammatillinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kosonen on koulutukseltaan filosofian maisteri taidehistoriasta. Hän on valmistunut Jyväskylän yliopistosta 2003. Pro gradussaan Valaistumisesta vatsatautiin hän käsittelee suomalaisten matkailijoiden kulttuurikokemuksia Intian Goassa. Valmistuttuaan hän työskenteli viestintä- ja kulttuurialan tehtävissä.[2]
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiihtosuunnistuksen vuoden 1996 Nuorten MM-kilpailuissa Kosonen voitti kultaa sekä normaalimatkalta että pikamatkalta ja pronssia viestistä.[5] Ensimmäisiin aikuisten MM-kilpailuihinsa hän osallistui Windischgarstenissa 1998.[6] Varsinaisen läpimurtonsa hän teki Krasnojarskin MM-kilpailuissa 2000, jolloin hän voitti pronssia normaalimatkalta ja viestikultaa. Viestikultaa voittaneessa joukkueessa hiihtosuunnistivat Kososen lisäksi Mervi ja Liisa Anttila.[7] Viimeisiin MM-kilpailuihinsa Kosonen osallistui Borovetzissa 2002, jolloin hänen parhaaksi sijoituksekseen jäi yhdeksäs sija keskimatkalta.[8]
Kosonen edusti Suomea hiihtosuunnistuksen maailmancupissa vuosina 1997–2001.[9][10][11][12] Hän sijoittui kokonaiskilpailussa neljänneksi vuonna 2000 ja viidenneksi vuonna 2001.[11][12] Seuratasolla Kosonen edusti Olavin Rastia.[3]
Poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kosonen oli ehdolla keskustan listalta Euroopan parlamenttiin Suomen europarlamenttivaaleissa 2014 muttei tullut valituksi. Hän tuli kuitenkin vuoden 2015 eduskuntavaaleissa valituksi keskustan kansanedustajaksi Kaakkois-Suomen vaalipiiristä saatuaan 6 600 ääntä[13].
Kosonen on ollut vuodesta 2015 Yleisradion hallintoneuvoston jäsen.[14] Hänet valittiin Savonlinnan kaupunginvaltuustoon vuonna 2017, ja hän toimi sen jälkeen Savonlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtajana.[15]
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Kosonen sai 5 583 ääntä ja uusi paikkansa kansanedustajana.[16]
Kosonen nimitettiin 9. elokuuta 2019 Rinteen hallituksen tiede- ja kulttuuriministeriksi.[17] Rinteen hallituksen kaaduttua hänet nimitettiin 10. joulukuuta 2019 Marinin hallituksen tiede- ja kulttuuriministeriksi. Hän toimi ministerinä elokuuhun 2020 asti.[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kosonen ja hänen diplomi-insinööriaviomiehensä avioituivat alkuvuodesta 2011 oltuaan sitä ennen avoliitossa kuutisen vuotta. Pariskunta päätti hakea avioeroa syksyllä 2017. Heillä on kaksi yhteistä tytärtä.[18]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/1338.aspx
- ↑ a b c d Väistyvä ministeri Hanna Kosonen: Kulttuurin, tieteen ja liikunnan rahoitus on jatkossa täysin auki – ”Asia on ratkaistava syksyn budjettiriihessä” Yle Uutiset. 23.7.2020. Viitattu 21.12.2020.
- ↑ a b Hanna Kosonen olavinrasti.net. 15.12.2000. Olavin Rasti ry. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ Uuden kulttuuri- ja urheiluministerin tausta osuu yhteen ministerisalkun kanssa – Hanna Kosonen on maailmanmestari ja taidehistorioitsija Aamulehti. 9.8.2019. Viitattu 21.12.2020.
- ↑ Junior World Ski Orienteering Championships 1996 orienteering.org. IOF. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ World Ski Orienteering Championships 1998 orienteering.org. IOF. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ World Ski Orienteering Championships 2000 orienteering.org. IOF. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ World Ski Orienteering Championships 2002 orienteering.org. IOF. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Ski Orienteering World Cup Overall 1997 orienteering.org. IOF. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Ski Orienteering World Cup Overall 1999 orienteering.org. IOF. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Ski Orienteering World Cup Overall 2000 orienteering.org. IOF. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Ski Orienteering World Cup Overall 2001 orienteering.org. IOF. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Eduskuntavaalit 2015 – Valitut ehdokkaat Kaakkois-Suomen vaalipiiri 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2015.
- ↑ Näin Yle toimii: Ylen hallintoneuvosto 12.01.2015. Yleisradio. Viitattu 7.6.2017.
- ↑ Luottamushenkilöhaku Savonlinna.fi. Viitattu 29.7.2017.
- ↑ Ehdokkaat
- ↑ Hanna Kosonen nimitettiin uudeksi tiede- ja kulttuuriministeriksi Valtioneuvosto. 9.8.2019. Arkistoitu 2.12.2020. Viitattu 21.12.2020.
- ↑ Kansanedustaja Hanna Kosonen eroaa aviomiehestään Ilta-Sanomat. 30.8.2017. Viitattu 30.8.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hanna Kosonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Kososen kotisivut
Edeltäjä: Annika Saarikko |
Suomen tiede- ja kulttuuriministeri 2019−2020 |
Seuraaja: Annika Saarikko |
Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)